Museon pysyvän näyttelyn ytimen muodostavat eurooppalainen ja kiinalainen keramiikka ja posliini sekä länsieurooppalainen maalaustaide Johannes Mikkelin kokoelmasta. Posliinitaiteen näyttely antaa varsin kattavan käsityksen tämän taiteenlajin historiasta Euroopassa 1700–1900-luvulla. Kuvaavilla esimerkeillä ovat edustettuina mm. Meissenin posliinitehdas, Sèvresin keramiikkateollisuuslaitos, Pietarin keisarillinen posliinitehdas ja Kööpenhaminan kuninkaallinen posliinitehdas.
Galleria
Seinillä olevat maalaukset ovat valtaosaltaan 1600–1700-luvulta, hallitsevana on 1600-luvun alankomaalainen koulukunta – näitä maalauksia liikkui taidemarkkinoilla melko edullisesti ja eniten – jota täydentävät yksittäiset näytteet italialaisesta, ranskalaisesta, saksalaisesta (ja englantilaisesta) taiteesta.
Maalausten joukossa on sekä kopioita keräilijän ihailemien tunnettujen taiteilijoiden (P. P. Rubens, A. van Dyck, A. Canaletto, W. Hogarth) teoksista että useita taiteellisesti tasokkaita ja aikamme taiteentutkimuksen näkökulmasta kiehtovia töitä (tuntemattoman hollantilaisen caravaggistin Illallinen Emmauksessa (1630), arvostetun 1700-luvun ranskalaisen historia-aiheisten ja seuraelämää kuvaavien maalausten tekijän Jean-François de Troyn Mooseksen löytyminen (1714–1717).
Galleria
Johannes Mikkelin kokoelman pysyvä näyttely antaa perusteellisen kuvan keräilijän kokoelmasta, ja siitä ilmenevät niin keräilijän rakkaus taiteeseen ja taidehistoriaan sekä pyrkimys ylläpitää kulttuuriperintöä kuin myös puhtaasti inhimillinen halu olla kauneuden ympäröimä.
Mikkelin installaatiohuone. Kylässä keräilijällä
Mikkelin museon 20. juhlavuoden kunniaksi tehty keräilijän huone kertoo nykyisten näyttelyesineiden yksityisestä ulottuvuudesta ja ajasta, jolloin niiden kotina oli keräilijä Johannes Mikkelin (1907–2006) tyypillinen neuvostoaikainen kolmen huoneen asunto. Temaattiseen installaatioon liittyy elokuva- ja opetusohjelmaa, joka tuo taideteokset ja niihin liittyvät kiehtovat tarinat ja keräilijän niille antamat merkitykset monien ulottuville. Kuten Johannes Mikkelillä oli tapana sanoa: ”Taide löytää aina tiensä sen luo, joka sitä oikeasti rakastaa.”
Kuraattori: Greta Koppel